Talvi puutarhassa on kasvien lepoaikaa
Talvi on yleensä vaikea aika vuodesta puutarhoissa kasvatetuille kasveille. Matalat lämpötilat ja auringon puute eivät edistä kasvillisuutta, minkä vuoksi suurin osa heistä menee lepojaksoon ja nukahtaa syvään uneen.Toisin kuin näyttää, talvi ei ole vain ongelmia. Jos sää on sopiva, sataa usein lunta, tuulet eivät ole liian voimakkaita, aurinko ei paista liian kuumana ja on kohtalainen pakkanen, kasvit eivät kärsi kylmästä, ylikuumenemisesta ja kuivuudesta, ja lisäksi ne voivat vapautua vaivasta tuholaisia ja taudinaiheuttajia, joille pakkanen voi olla tappava. Joillekin lajeille kylmyys on jopa välttämätön oikealle kehitykselle, koska vain silloin ne voivat muodostaa terveitä, vahvoja silmuja, joista kehittyy kevät- ja kesäkaudella uusia, vahvoja versoja ja lukuisia kukkia.
Miksi lämmin talvi ei ole hyvä kasveille?
Tilanne on paljon huonompi, kun talvi on poikkeuksellisen lämmin. Pinnalla saattaa tuntua, että tämä on hyvä uutinen kasveille, mutta todellisuudessa se on täysin erilainen. Suurin osa puutarhoissamme kasvavista kasvilajeista on luonnon mukautettu selviytymään talvesta ja varautumaan siihen tarkoituksenmukaisella tavalla (esim.muut hidastaa elämänprosesseja, karistaa lehtiä, kerää ravinteita maanalaisiin osiin). Kuitenkin, kun sää on enemmän syksyn kuin talven k altainen, niiden elinkaari häiriintyy, mikä aiheuttaa paljon hämmennystä. Kasvit ovat hämmentyneitä eivätkä tiedä mitä tapahtuu. Toisa alta lämpötilat ovat plussat, toisa alta aurinkoa ei ole ja päivät ovat lyhyitä, joten kasvillisuus ei pääse liikkumaan täydellä vauhdilla.
Joskus lämmin, joskus kylmä ja kuiva. Lämpimän talven vaarat
Lämpimänä talvena monet kasvit kovettuvat, ja kun on odottamattomia, voimakkaampia pakkasjaksoja, niiden osittain heränneet kudokset jäätyvät ja kasvit heikkenevät tai jopa kuolevat. Talveksi lämpimillä peitteillä peitettyjen kasvien tilanne on pahin. Niiden alla tulee tukkoista, lämmintä ja kosteaa, minkä vuoksi sieni-taudit alkavat kehittyä massiivisesti. Peitteiden alla olevat kasvit tukehtuvat ja imevät, mikä on niille tuhoisaa.
Jos lisäksi lämpimästä talvesta puuttuu sademäärä, tilanne pahenee entisestään. Tämä koskee erityisesti ikivihreitä kasveja, jotka kasvavat ympäri vuoden. Vaikka niiden elinprosessit hidastuvat talvella, vesi kudoksissa kiertää ja haihtuu vihreistä lehdistä haihtumisen seurauksena. Jos kasvit eivät pysty täydentämään sen puutteita, koska alustassa ei ole vettä tai se on jäässä, ne alkavat kärsiä fysiologisesta kuivuudesta. Ilmiötä suosivat lämmin, kuiva sää ja kuivuvat tuulet, joten ikivihreät eivät välttämättä selviä lämpimästä ja kuivasta talvesta.
Pidä huolta kasveista, jotka voivat jäätyä
Meillä ei valitettavasti ole vaikutusta säähän, joten jos haluamme minimoida epäsuotuisten talviolosuhteiden aiheuttamat menetykset, on puutarhasta huolehdittava tavallista huolellisemmin. Jos lämpötilat pysyvät nollan yläpuolella eikä kovempia pakkasia ilmoiteta, on ensin löydettävä kuitukangas- tai olkimattoihin käärittyinä kasveja, jotta ne eivät joudu sairauksien uhreiksi, eivät kovettu eivätkä haudu lämpimien peittojen alla.
Koko ajan kannattaa kuitenkin pitää sormi pulssissa ja seurata sääennusteita, sillä ennen ilmoitettuja pakkasia on käärittävä aiemmin löydetyt kasvit uudelleen, muuten ne yksinkertaisesti jäätyvät. Kun säät taas lämpenevät, meidän on avattava kannet uudelleen.
Katso: Näin vältät virheet kasveja peitettäessä
Muista kastella kasveja, jotka eivät pudota lehtiä (ja neuloja)
Toinen ongelma on sateiden puute. Talven lehdet pudonneet ja lepotilaan jääneet kasvit eivät tästä paljoa kärsi (kevään kuivuus on heille pahempi), mutta ikivihreät lajit eivät välttämättä selviä tästä tilanteesta. Siksi lämpimällä, kuivalla, talvisella säällä meidän tulee tarkistaa maan kosteus aika ajoin ja kastella kasveja tarvittaessa.
Emme tietenkään voi kastella niitä yhtä voimakkaasti kuin kuumana kesänä tai kuivana keväänä, sillä talvella kasvit eivät tarvitse niin paljon vettä ja sen ylimäärä voi vahingoittaa niitä.Joten kastelemme niitä hyvin m altillisesti ja varmistamme, että alusta on vain hieman kostea, mutta ei koskaan märkä.