Suojaa herkkiä kasveja pakkaselta
Useimmat meistä eivät pidä kylmästä ja näkevät alhaiset lämpötilat välttämättömänä pahana. Pakkanen pakottaa meidät pukeutumaan lämpimästi, haittaa jokapäiväistä toimintaa ja tuhoaa puutarhamme kasveja, joten joka vuosi toivomme talven olevan leuto. Tästä huolimatta pakkanen on yleensä väistämätön, joten kannattaa tietää, mitä vaaroja se tuo mukanaan.
Ensinnäkin aloitetaan siitä, että kova pakkanen voi tuhota herkempiä ja vähemmän vastustuskykyisiä kasvilajeja vaurioittaen niiden juuria, versoja, silmuja ja myös lehtiä (ikivihreillä lajeilla).Joten jos meillä on puutarhassa sellaisia kasveja kuten esim. hebe, kolkisten muratti, Pontic rhododendron, japanilainen ketmia, syyrialainen ketmia, japanilainen pieris, piikikäs holly tai Davidin buddleia, ennen pakkasen tuloa (myöhään syksyllä tai alkutalvella) peitä ne varovasti kuitukangas- tai olkimatolla, ja pensaiden tyveen ripottelet lisäksi maakukkaa tai kuorta.
Katso: Kuinka suojata kasveja pakkaselta
Mikä vaikuttaa kasvien pakkaskestävyyteen?
Kasvien talvehtimiseen ei kuitenkaan vaikuta pelkästään yksittäisten lajien pakkasherkkyys, vaan myös monet muut tekijät. Liian myöhäinen typpilannoitus, pitkä, lämmin ja kuiva syksy, joka ei anna kasveille mahdollisuutta kovettua, tai lumipeitteen puute tarkoittavat, että pienikin pakkanen voi jäädyttää kasvit.
Talven lopulla merkittävät lämpötilaerot päivän ja yön välillä ovat myös suuri uhka, jolloin kasvit kovettuvat ja altistavat ne vakaville vaurioille.Tällaiset lämpötilanvaihtelut ovat erityisen vaarallisia puille, joiden kudokset auringon ja päivän aikana vallitsevan lämmön vaikutuksesta alkavat heräämään eloon ja pakkasilla öinä jäätyvät, minkä seurauksena taudin oireita ilmaantuu kuoreen suomuhaavojen ja nekroosien muoto (kuori voi halkeilla ja siirtyä pois rungosta). Myös heikentyneen puiden kuori voi helposti saada sienitartunnan. Talvivaurioiden seurauksena puut ovat pitkään sairaita ja uusiutuvat vaikeasti ja joskus jopa kuolevat kokonaan.
Tilanne voidaan ehkäistä valkaisemalla puunrunkoja talvella kalkkiveden ja saven seoksella tai kalkkiseoksella emulsiomaalilla. Jotta hoito tuo toivotun vaikutuksen, se tulee kuitenkin tehdä oikeaan aikaan eli talven alussa tai viimeistään joulukuun lopussa. Keväällä valmistettu ei täytä tehtäväänsä, koska se ei suojaa puita pakkasvaurioilta, joille ne ovat eniten alttiina talven lopulla (tammi-helmikuu).
Varo fysiologista kuivuutta
Kurta voi olla myös syynä fysiologiseen kuivuuteen, joka on monelle kasveille vaarallisempi kuin halla itse. Saattaa vaikuttaa siltä, että kasvit nukkuvat talvella eivätkä tarvitse vettä, mutta tämä ei pidä paikkaansa, etenkään ikivihreiden kasvien kohdalla, jotka eivät pudota lehtiään talvella (esim. laatikkopuut, havupuut, rododendronit). Niiden lehdet vapauttavat vettä ympäristöön haihtumalla ympäri vuoden. Vaikka se on talvella heikompi kuin muina vuodenaikoina, sitä silti tapahtuu. Kuitenkin, kun maa on jäässä, maaperän vesi muuttuu kasvien ulottumattomiksi, eivätkä ne voi käyttää sitä korvaamaan menetettyä kosteutta. Tämän seurauksena ne kärsivät kuivuudesta ja niiden lehdet kuihtuvat ja kuivuvat. Voimme estää tämän ilmiön kastelemalla kasveja järjestelmällisesti syksyllä ja multaamalla maaperää (esim. kuorella, lehdillä).
Pakkasen hyvä puoli
Mataleiden lämpötilojen vaaroista huolimatta pakkanen ei ole vain paha. Joillakin kasveilla, joilla ei ole alijäähdytysjaksoa, ei ole mahdollisuutta kehittyä kunnolla, ja jos niiden silmut eivät ole alhaisia lämpötiloja (jarisoitumisilmiö, joka tapahtuu useimmiten lämpötilassa-5 - -10°C), seuraavan vuoden kasvit voivat kukkia erittäin huonosti tai ei kukki ollenkaan (esim. talvilajit, biennaalit, sipulikukat).
Myös monien ilman jäähtymisjaksoa olevien kasvien siemenet itävät huonosti tai eivät ollenkaan (pääasiassa lauhkean ilmaston kasvit, mukaan lukien perennoja ja puita, mutta myös joitain lämpimämmän ilmaston kasveja, esim. laventeli). Kylmät talvet edistävät myös talvehtivien tuholaisten hävittämistä. Pakkasen vaikutukset näkyvät tässä suhteessa parhaiten lämpimän talven jälkeisellä kasvukaudella, jolloin kirvoja ja muita tuholaisia saastutetaan paljon enemmän kuin kylmän ja ankaran talven jälkeen.
Katso: Mitkä puutarhakasvit ovat pakkasenkestävimpiä