Tämä eteläafrikkalainen kaunotar näyttää melko vaatimattom alta suurimman osan vuodesta, mutta keväällä se näyttää suurimmat voimavaransa kaikessa loistossaan (helmi-maaliskuussa, toisinaan toistaa kukintaa syksyllä) ja kehittää suuren puolipyöreän kukinnon, täynnä lukuisia, hieman tuoksuvia, pikarin muotoisia kukkia, jotka ovat voimakkaan oranssin, korallin tai oranssinpunaisen värisiä.
Kasvi ei ole liian vaativa eikä yleensä aiheuta ongelmia viljelyssä. Yleensä hän sietää laiminlyönnin melko hyvin ja viihtyy paremmin unohduksissa kuin valokeilassa.
VAROITUS: kaikki clivian osat ovat lievästi myrkyllisiä, joten ole varovainen lasten ja lemmikkien kanssa.
Älä käännä ruukkua tai mitä tehdä, jotta clivia kukkii
Jos haluamme kuitenkin nauttia sen upeista kukista, meidän on huolehdittava siitä kunnolla ja täytettävä useita tärkeitä ehtoja. Ensinnäkin sille on löydettävä sopiva ja suhteellisen pysyvä paikka, jota emme vaihda silloin tällöin.
Kesällä se voi olla varjoisa parveke tai terassi ja talvella viileä ja valoisa huone (lokakuusta helmikuuhun, lämpötila n. 10 °C), josta kasvi pääsee läpi kukinnan aloittamiseen tarvittava lepoaika. Huoneistossa huoneenlämmössä (mieluiten ei liian korkealla, eli noin 18-20 ° C) sen tulisi pysyä vain aikaisin keväällä, eli silloin, kun se kukkii.
Kliwia ei pidä paikanvaihdosta kovinkaan paljon, mutta erityisestä kehityssyklistään johtuen häntä on siirrettävä eri tehtäviin 2-3 kertaa vuodessa. Kuitenkin, jotta tällainen muutos ei vaikuta sen kukkimiseen, merkitse se puoli, josta aurinko laskee ruukkuun ja aseta kasvi niin, että se on aina samalla puolella valoa päin. Jos emme huolehdi tästä pienestä mutta erittäin tärkeästä yksityiskohdasta, voi käydä niin, ettemme näe kukkia edes muutaman seuraavan vuoden aikana.
Clivian kastelua. Parempi vähemmän kuin liikaa
Toinen tärkeä tekijä clivia-viljelyssä on kastelu. Kasvi ei pidä ylimääräisestä vedestä ja sietää tilapäistä kuivuutta paljon paremmin kuin tulvia (juurien ympärillä oleva vesi saa ne mätänemään). Vaikka se ei muodosta paksua sipulia, joka varastoi vettä, sillä on mehevät juuret, jotka suojaavat sitä kuivumiselta kuivuuden aikana.
Se tarvitsee eniten kosteutta substraattiin kukinnan ja uusien lehtien aikana eli keväällä ja kesällä, kun taas talvella lepoaikana se suosii ehdottomasti kuivuutta, joten lokakuusta helmikuuhun kannattaa ei saa kastella ollenkaan.Vaikka klivian lepo-olot saattavat tuntua varsin spartalaisilta ja ankarilta, vain asianmukaisella jäähdytyksellä ja kuivauksella klivialla on mahdollisuus asettaa kukkasuppeja.
Klivian uudelleenistuttaminen. Mitä etsiä?
Oikein hoidettu kasvi kehittää lukuisia, suuria, vihreitä, jäykkiä, kielen muotoisia lehtiä ja kukkii runsaasti, joten se vaatii aika ajoin (keväällä, kukinnan jälkeen) istuttamista.
Koska Clivia kuitenkin pitää ahtaista olosuhteista, älä käytä liian suurta astiaa sille, sillä hieman pienempi saattaa olla parempi ratkaisu siihen.
Istutettaessa on tärkeää vaihtaa alusta, jonka tulee olla tuoretta ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita. Ihannetapauksessa se on kevyttä, läpäisevää, laadukasta kukkamaata, johon on lisätty kompostimaata, irtoavaa hiekkaa ja vettä sitovaa savea. Kliwia pitää maaperästä, jossa on neutraali reaktio (pH 6,5-7).
Kliviaa istutettaessa ole kuitenkin varovainen ja varo juuria, sillä niiden vaurioituminen voi johtaa kasvitautiin.
Clivian leviäminen
Istutusta voidaan käyttää myös kasvien lisäämiseen erottamalla nuoret juuret varovasti emokasvista. Tällä tavalla saadut taimet tulee laittaa välittömästi uuteen ruukkuun ja käsitellä samalla tavalla kuin aikuisen kasvin kanssa (vain lannoitus kestää noin 1-2 kuukautta).
Kasvukauden aikana ei saa unohtaa systemaattista klivian saantia. Lannoitukseen on parasta käyttää sisäkukkiville tarkoitettuja nestemäisiä lannoitteita tai pitkävaikutteisia lannoitteita, joiden ansiosta niiden yliannostusriski on pienempi. Clivia reagoi hyvin myös orgaanisiin lannoitteisiin, kuten biohumukseen.