Jos haluamme puutarhan kasvien näyttävän kauniilta ja kasvavan hyvin, meidän on annettava niille ravinteita eli lannoitteita.
Kasvit, kuten kaikki elävät organismit, tarvitsevat ruokaa menestyäkseen. Ne tuottavat osan ravinteista itse (fotosynteesi), mutta monia muita, kuten hivenaineita, on saatava substraatista. Jos maaperä on huono ja kasvit eivät saa siitä tarvittavia ravintoaineita, ne alkavat sairastua ja kasvaa vähemmän.
Luonnossa monipuolinen ympäristö tarjoaa niille tarvittavat ravintoaineet, koska maaperä on rikastettu muun muassa pudonneista lehdistä ja kuolleista kasveista. Puutarhan elinympäristö ei kuitenkaan ole täysin luonnollinen, joten meidän on varmistettava viljeltyjen kasvien asianmukainen ruokinta. Tehtävä on kuitenkin vaikea ja siihen liittyy erilaisia riskejä (esim. Maaperän suolapitoisuus), joten lannoitteiden valinnan ja käytön perusperiaatteet kannattaa oppia.
Lannoitus ja puutarhan maaperä
Ennen lannoituksen aloittamista meidän pitäisi tutustua puutarhan substraatin koostumukseen. Tämä varmistaa, että maaperänäyte luovutetaan erikoistuneeseen laboratorioon, jossa sen koostumus määritetään tarkasti. Jos meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta suorittaa tällaista testiä, voimme perustua yksittäisten kasvien ravitsemustarpeisiin ja määrittää indikaattorikasvien avulla maaperän likimääräisen mineraalipitoisuuden (tietyssä paikassa esiintyvät rikkaruohot tietty maaperä).
Lannoitettaessa meidän on otettava huomioon myös puutarhan maaperä. Raskas maaperä voi imeä suurempia lannoiteannoksia, koska ne pystyvät varastoimaan ne ja vapauttamaan vähitellen sisältämänsä ravinteet. Kevyet maaperät tulisi lannoittaa pienemmillä annoksilla, koska ravinteet liuotetaan nopeasti syvempiin kerroksiin eivätkä ne ole kasvien saatavilla.
Puutarhakasvien lannoituksen määräaika
Toinen tärkeä asia on lannoituspäivä. kevät Lannoitus on aloitettava, kun kasvit ovat jo aloittaneet intensiivisen kasvillisuuden, koska liian aikaisin levitetty lannoite voi vahingoittaa niiden herkkää juurijärjestelmää. Tänä aikana levitetään monikomponentti- ja typpilannoitteita, jotka stimuloivat kasveja intensiiviseen kasvuun.
Typpilannoitus on kuitenkin saatettava päätökseen viimeistään elokuun alussa, muuten monet kasvit (puut, pensaat, monivuotiset kasvit) eivät ehdi valmistautua talveen ja ovat alttiimpia pakkaselle. Kun taas syksyllä on käytettävä fosforia ja kaliumia sisältäviä lannoitteita.
Oikean lannoitteen valinta
Toinen asia on valita oikea lannoite. Se on turvallisin ja vihrein orgaaninen lannoite. Hyvin hajoavan kompostin muodossa se sisältää useita ravinteita ja paljon orgaanista ainetta, joten sitä voidaan sekoittaa kaikkiin kasvilajeihin sekoitettuna maaperän yläkerroksen kanssa. Komposti ei ainoastaan tarjoa heille arvokkaita ravintoaineita, vaan myös parantaa maaperän rakennetta ja lisää humuksen määrää siinä.
Kompostin lisäksi voimme käyttää myös laimennettua kasvien lietettä (esim. Nokkonen) tai hyvin levinnyttä lantaa. Orgaaniset lannoitteet, lukuisista eduistaan huolimatta, eivät aina anna kasville oikeaa määrää ravinteita, joten niitä on täydennettävä mineraalilannoitteiden kanssa. Yleinen sääntö valittaessa niitä on, että nurmikasvit tarvitsevat enemmän typpeä, kun taas kukkivat ja hedelmäkasvit odottavat enemmän kaliumia ja fosforia, mutta niiden annokset on aina määritettävä valmistepakkauksessa olevien suositusten perusteella.
Turvalliset ja kätevät monikomponenttiset ja pitkävaikutteiset lannoitteet
Kotipuutarhoissa on myös parempi välttää yksikomponenttisia lannoitteita korvaamalla ne monikomponenttisilla lannoitteilla, mieluiten rakeisessa muodossa. Jos meillä ei ole kokemusta kasvien lannoittamisesta, päätetään erityisistä lannoitteista, jotka on tarkoitettu tietyille kasveille (esim. Nurmikoille, kukkiville kasveille, hedelmäpuille, ruusuille, havupuille jne.).
Valmiilla valmisteilla on tasapainoinen koostumus ja ne on räätälöity tietyn kasviryhmän tarpeisiin, joten niiden käyttö minimoi viljelykasvien liiallisen lannoituksen riskin. Jos emme halua seurata lannoituspäiviä, voimme käyttää myös pitkäkestoisia lannoitteita. Kerran kauden aikana ne vapauttavat vähitellen ravinteita, jolloin kasvit voivat ottaa niitä tarpeen mukaan. Tämä lannoitus on kalliimpaa, mutta myös paljon kätevämpää ja turvallisempaa kasveille ja ympäristölle.