Kauson päätyttyä puutarhatyötehtävien määrä vähenee vähitellen ja talvilepo odottaa meitä. Ennen kuin sallimme sen, meidän on kuitenkin vielä tehtävä viimeiset, talvea edeltävät työt puutarhassa. Yksi tärkeimmistä tällä hetkellä odottavista tehtävistä on kasvistilkkujen valmistelu talveen.
Kasvitarhan siivous
Työ kannattaa aloittaa pesten puhdistamisella sadonkorjuun jälkeisistä jäännöksistä (versojen palaset, juurenjäämät, pudonneet lehdet), jotka ovat taudinaiheuttajien ja tuholaisten pääasiallinen talvehtimispaikka.Jos laastareista kerätty orgaaninen materiaali on terveellistä, voimme heittää sen heti kompostiin, muuten se on parempi haudata syvälle paikkaan, joka on kaukana vihannestarhasta, koska niiden polttaminen on monessa maassa kiellettyä ( vain jotkut kunnat sallivat ylijäämien polton perustelluissa tapauksissa sadonkorjuussa).
Sadonkorjuun jälkeiset täplät, härmäsieni, antraknoosi tai selleriseptoria voi kompostoida, sillä näitä sairauksia aiheuttavat taudinaiheuttajat yleensä kuolevat kompostikasassa vallitsevissa olosuhteissa (silloin on hyvä ruiskuttaa lisäksi kasa 5 % ureaa).
On kuitenkin sairauksia, joihin kompostointi ei vaikuta, ja niitä aiheuttavat taudinaiheuttajat voivat selviytyä sekä maan alla että kompostissa useita vuosia. Siksi, jos paikkakuntamme laki sallii tällaisen mahdollisuuden, on parempi polttaa ne tai hävittää ne muulla kunnan suosittelemalla tavalla, jotta kasvimme eivät altistuisi tulehduksille seuraavana kauden aikana (tällaisia sairauksia ovat mm.monilioosi, phytophthora, tulirutto, versojen kuoleminen).
Pänkien kitkeminen
Seuraavaksi pesät puhdistetaan rikkaruohoista, erityisesti sitkeistä. Mikäli niiden manuaalinen poisto ei riitä, voit käyttää tähän tarkoitukseen haarukkaa, jonka avulla saamme helposti irrotettua hankalista rikkaruohoista, kuten esimerkiksi sohvaheinistä, juuret ja juoksut.
Kasvitarhan lannoitus ennen talvea
Kun vihannespuutarha on puhdistettu rikkaruohoista ja satojätteistä, voidaan aloittaa sen lannoitus ja kaivaminen. Myöhäissyksy on paras aika orgaanisten lannoitteiden levittämiseen puutarhassa, erityisesti viherlannoitteina (esim. virna, facelia, härkäpapu, peltoherne), lannan tai kompostin muodossa.
Viherlantakasvit kaivetaan maahan myöhään syksyllä ja jätetään kevääseen hajoamaan ja rikastuttamaan maaperää ravinteilla ja orgaanisella aineella.
Jos käytämme hyvin mädäntynyttä kompostia, emme kaivaa sitä maaperän kanssa, vaan sekoitamme vain pintakerrokseen harhalla.
Kasvitarhan lannoitus lannalla
Molempia luonnonlannoitteita voidaan käyttää useimmille vihanneksille, mutta ei lantaa. Se on paljon tiivistetympi lannoite, josta kaikki kasvit eivät pidä.
Kasvipuutarhaa lannoitetaan lannalla yleensä 3-4 vuoden välein (hyvin hajotettu ja taudinaiheuttajista vapaa), seuraavina vuodenaikoina levityksen jälkeen, suunniteltaessa muiden vihannesten viljelyä. Ja niin:
- ensimmäisenä lannan jälkeisenä vuotena meidän tulisi kasvattaa ahneimmat vihannekset, kuten ristikukkaiset kasvikset (mukaan lukien valko- ja punakaali, parsakaali, kukkakaali, parsakaali), selleri, sipuli, valkosipuli, kurkut ja paprikat.
- suunnittele persiljan, punajuuren ja salaatin viljelyä toisena vuonna,
- kolmannessa ja neljännessä - porkkanat, pavut, retiisit tai härkäpavut.
Lannan levittämisen jälkeen se on kaivettava maaperän kanssa mahdollisimman pian, jotta ravinteiden häviäminen rajoitetaan. Kaivamme sitä syvemmälle kevyemmällä maaperällä (n. 20 cm) ja matalammin raskaalla (noin 10-15 cm).
Pitäisikö sinun kaivaa maa ylös ennen talvea
Tosin kannattaa muistaa, että vaikka emme levittäisikään kasvimaa lannoitteita ennen talvea, kannattaa myös maaperä kaivaa syvälle jättäen ns. "terävä uurre" (ilman pinnan tasoittamista haravalla ja murskaamatta maapaloja). Tämä koskee kuitenkin vain raskasta ja keskiraskaa maaperää, joka käsittelyn ja talvipakastuksen ansiosta muuttuu läpäisevämmiksi ja ilmavammiksi ja niiden kokkareinen rakenne paranee.
Syväkaivamista sitä vastoin ei käytetä kevyellä maaperällä (paitsi syksyllä levitettävät kaivulannoitteet), joilla on joka tapauksessa ongelmia kosteuden ja ravinteiden säilyttämisessä.