Syyslannoitus ilman typpeä
Syksy on aikaa, jolloin puutarhaan talveksi jääneet kasvit alkavat hiljalleen valmistautua lepoon. Niiden versot muuttuvat puumaiseksi, juurakot ja mukulat keräävät ravinteita, ja lehdet vaihtavat vähitellen väriä ja kuolevat.Saattaa näyttää siltä, että tänä aikana kasvit eivät enää tarvitse meiltä mitään, koska niiden kasvillisuus on loppumassa ja pitkä talviunen jakso alkaa. No, ei sen enempää vikaa.
Syksyllä toimitetut ravinteet eivät ainoastaan anna kasvien vahvistua ennen seuraavaa kautta, vaan myös auttavat niitä selviytymään talvesta. Kuitenkin, jotta he voivat tehdä työnsä hyvin, ne on valittava oikein. Ensinnäkin muista, että syksyllä käytettävät lannoitteet EIVÄT saa sisältää typpeä tai olla vähän sitä. Typpi on vastuussa viherosien intensiivisestä kasvusta ja kehityksestä, joten syksyllä annettuna se stimuloi kasveja kasvamaan edelleen, mikä vaikeuttaa talveen valmistautumista ja viivästyttää lepotilaansa.
Jos emme halua altistaa kasveja talven selviytymiseen liittyville ongelmille, tulee typpilannoitus olla valmis viimeistään elokuun alussa.
Syksyn lannoitteet
Kotipuutarhassa emme saa käyttää yksiaineslannoitteita, jotka sisältävät pääasiassa yhtä alkuainetta (esim.kalium), koska ilman maaperän koostumuksen analysointia ja ilman asianmukaista kokemusta voimme helposti yliannostella lannoitetta, mikä johtaa maaperän suolapitoisuuteen ja kasvien heikkenemiseen.
Käytetään siis puutarhan syyslannoituksessa hieman kalliimpia, mutta paljon turvallisempia syksyyn tarkoitettuja lannoiteseoksia (esim. syksyn yleislannoitteet - Florovit, Agrecol, FructoVit, PNOS, Biopon; syysnurmilannoitteet - mm. , Florovit , Agrecol, Target, Fructus; syyslannoitteet havupuille - Agrecol, Biopon, Florovit; syyslannoitteet ikivihreille kasveille - Florovit; pitkävaikutteinen syksyn nurmikon lannoite - Substral).
Katso: Miten, mitä ja milloin lannoittaa nurmikkosi
Valmiit lannoiteseokset sisältävät tasapainoisen sarjan perus-NPK-alkuaineita (typpi, kalium, fosfori) tai vain PK:ta (kalium ja fosfori) ja monia muita mikro- ja makroelementtejä (esim. boori, rauta, kupari, mangaani, magnesium, rikki), auttaa kasveja selviytymään talvesta ja selviytymään sairauksien uhasta.
Käyttöpäivämäärä ja -tapa on aina merkitty pakkaukseen, vaikka se on yleensä syys- ja lokakuu. Jos syyslannoitteita käytetään valmistajan suositusten mukaisesti, riski kasvien ylilannoituksesta on paljon pienempi kuin yksikomponenttisten lannoitteiden tapauksessa.
Älä luovu luomulannoitteista
Kotipuutarhassa kivennäislannoitteet ovat varsin tärkeitä, mutta niiden tulisi mieluummin täydentää orgaanisia lannoitteita (esim. komposti, lanta, kasviliete, viherlannoitteet) eikä lannoituksen perustaa. Orgaaniset lannoitteet sisältävät monia arvokkaita ravinteita, joita ei ole mineraalilannoitteissa. Lisäksi ne parantavat maaperän rakennetta, parantavat sen ilma-vesi-suhteita ja lisäävät humuksen määrää.
Oikean esivalmistelun jälkeen (lannan ja kompostin levittämisen tai kasvinlannan vedellä laimentamisen jälkeen) ja maaperän pintakerrokseen sekoittamisen jälkeen ne sopivat käytettäväksi myös kaikkien puutarhakasvien alla.
Kasvitarhan syyslannoitus
Koristepuutarhan lisäksi syksyllä kannattaa ruokkia myös kasvimaa. Loka-/marraskuun vaihteessa annettujen orgaanisten lannoitteiden lisäksi meidän tulee käyttää kasvimaalla myös mineraalilannoitteita. Ilman maaperän koostumuksen analysointia oikeiden lannoiteannosten määrittäminen voi olla melko vaikeaa.
Tehtävää voidaan kuitenkin helpottaa sopeuttamalla lannoitteiden määrää yksittäisten kasvien ravintotarpeiden mukaan ja tarkkailemalla indikaattorikasvien määrää (rikkakasvit, joita löytyy runsaasti tietystä alkuaineesta rikkailla tai köyhillä mailla, esim. typessä).
Syksyllä kasvimaassa levitetään täysi annos kalium-, fosfori- ja magnesiumlannoitteita sekä puoli annosta typpeä (loput keväällä). Suurimmat annokset tulisi jakaa vaativimpiin kasveihin (esim. kurpitsa, kukkakaali), pienemmät annokset suuren ravintotarpeen omaaville vihanneksille (esim. paprika, kurkku, tomaatti, parsakaali, selleri, purjo), vielä pienempiä keskivaativille kasveille ( esim.porkkana, persilja, sipuli) ja alhaisin vähiten vaativille vihanneksille (esim. retiisi, herneet, pavut, salaatti).