Kasvien lannoitus on yksi tärkeimmistä hoitomuodoista. Puutarhoissa kasveja kasvatetaan pienissä tiloissa ja tiheässä, minkä vuoksi ne imevät nopeasti maasta paljon ravinteita, joita on täydennettävä lannoitteilla. Käsittely on erityisen tärkeää hedelmätarhassa, jossa kasvaa vaativia satoja, jotka tuottavat runsaasti satoa ja joilla on suuri ravinteiden tarve.
Mitä lannoitteita ja alkuaineita hedelmäpuut tarvitsevat
Hedelmäpuiden tärkeimpiä alkuaineita ovat makroelementit, kuten typpi, kalium ja fosfori, mutta myös mikroelementit ovat tärkeitä (m.mm: magnesium, rauta, boori, sinkki), koska vaikka puut tarvitsevat niitä vähän, niillä on merkittävä vaikutus kasvien satoon, juuriston kehitykseen, vastustuskykyyn ja makroelementtien assimilaatioon.
Muista kuitenkin, että juuri istutettuja puita ei lannoiteta. Aloitamme lannoituksen ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä vuonna käyttämällä vain typpilannoitteita, kun taas 2-3 vuodesta annamme puille myös muita ravinteita.
Maan koostumus kannattaa tarkistaa
Ennen kuin aloitamme hedelmätarhan lannoituksen, on hyvä tarkistaa maaperän koostumus ottamalla näyte ja lähettämällä se sopivaan laboratorioon. Näin yksittäisten alkuaineiden määrä substraatissa voidaan määrittää tarkasti ja on helpompi valita lannoitekuori ja sen annos. Maaperäanalyysi on erityisen hyödyllinen silloin, kun aiomme käyttää yksikomponenttisia mineraalilannoitteita, jotka tulee annostella erittäin huolellisesti.
Typpilannoitteet hedelmäpuille
Tärkein alkuaine, jota ilman kasvit eivät tule toimeen, on typpi, joka vastaa pääasiassa vihreiden osien (versot, lehdet) kehityksestä. Typpeä täydennetään maaperään vuosittain, levittämällä sitä aikaisin keväällä (maaliskuu-huhtikuussa) puolet tai 2/3 (raskailla mailla) kauden annoksesta sekä kukinnan ja orastumisen jälkeen, yleensä kesäkuun lopussa ( toinen annos).
Aluksi typpeä käytetään n. 5 g/1 m², kun taas jo hedelmäpuiden os alta noin 8 g typpeä/1 m². Keväällä typpeä käytetään yleensä hedelmätarhan puiden syöttämiseen urealla, kun taas toinen annos käytetään ammoniumnitraatin muodossa. Jos puut ovat vaurioituneet pakkasesta ja pudonneet kukkia, on parempi luopua toisesta typpilannoitteen annoksesta.
Kirsikoilla on eniten typen tarve, luumut ja kirsikat vähiten ja omenat ja päärynät vähiten.
Milloin ja miten lannoittaa kaliumilla
Toinen hedelmäpuille tärkeä elementti on kalium, jota käytetään myös joka vuosi, mutta yhtenä annoksena aikaisin keväällä (maalis-huhtikuussa). Puille, jotka jo kantavat hedelmää, suositellaan käytettäväksi kaliumia 7-12 g/m2 (esim. kaliumsulfaattia, kaliumsuolaa).
Tälle elementille on eniten kysyntää omenoilla ja kirsikoilla.
Fosfori hedelmäpuille
Fosfori hedelmäpuille on myös tärkeää, mutta siitä ei yleensä ole pulaa alustassa, joten sitä voi toimittaa kasveille vasta, kun niissä ilmenee sen puutteen oireita (esim. pieniä hedelmiä, violetteja lehtiä plakin) tai kerran vuodessa useita vuosia. Tämä alkuaine on erityisen hyödyllinen nuorten kasvien juurtumisessa, joten sillä on hyvä ruokkia maata syksyllä ennen kevään puiden istutusta.
Mitä pitää muistaa kivennäislannoitteita levitettäessä
Käytettäessä mineraalilannoitteita muista, että niitä saa levittää maan pinnalle vasta sen sulamisen jälkeen. Jos talvi on pitkä ja lannoitus viivästyy, läikkyneet lannoitteet voidaan kastella, minkä ansiosta ne tunkeutuvat alustaan nopeammin. Lannoitteet tulee levittää maan pinnalle ympyrässä, joka on yhtä suuri kuin kruunun halkaisija.
Lannan levitys
Kerran 3-4 vuodessa kannattaa käyttää lantaa mineraalilannoitteiden sijasta (varhain keväällä tai myöhään syksyllä sekoittaa pintamaan tai käyttää multaa), levittää puiden ympärille, jotta se ei pääse kosketa tavaratilaa.
Seoslannoitteet hedelmäpuille
Jos emme ole varmoja maaperän koostumuksesta tai meillä ei ole kokemusta yksikomponenttilannoitteiden käytöstä, kannattaa käyttää tähän tarkoitukseen tarkoitettuja monikomponenttilannoitteita (esim. Agrecol, Biopon, Target) ruokkimaan hedelmäpuita. Niiden koostumus on tasapainoinen ja ne sisältävät kasveille tärkeitä mikroravinteita. Jos käytämme niitä valmistajan ohjeiden mukaisesti, yliannostusriski on paljon pienempi kuin yksiainesisten lannoitteiden tapauksessa.